Avainsana: Sami Kettunen

Hauska tappaa vanha tuttu

Sami Kettunen, Simon Kiuru, Sami Sivonen, Emmi Tanskanen ja Janita Hämäläinen Irti-teatterin trillerin harjoituksissa. Kuva Anniina Meuronen/Uutisvuoksi
Sami Kettunen, Simon Kiuru, Sami Sivonen, Riina Tanskanen ja Janita Hämäläinen Irti-teatterin trillerin harjoituksissa. Kuva Anniina Meuronen/Uutisvuoksi

Näytelmäkirjailija Joel Elstelän Murha mielten mukaan on komedia. Näin sen ominaislaatu määritellään näytelmän oikeuksia valvovan Suomen näytelmäkirjailijaliiton luettelossa. Murhamysteeri, kuka sen teki, on luonut nahkansa moneen kertaan sitten Arthur Conan Doylen ja Sherlock Holmesin päivien.

Näytelmän ominaislaatu pääsee hyvin oikeuksiinsa aikaisemmin näyttelijänä kunnostautuneen Lauri Haltsonen ohjauksessa. Irti-teatterin esitys on esimerkillisen napakka.

Haltsosen tyylikeinoja ovat pateettinen liioittelu ja takautumien avulla toteutetut toistot. Ryhmän Facebook-sivuilla ei kerrota, kuka on tehnyt esityksen valosuunnittelun. Joka tapauksessa homma toimii hienosti. Kohtauksesta toisen siirrytään vaivattomasti pelkästään valaistusta muuttamalla.

Tällainen konsepti toimii, kun näyttelijät ovat sisäistäneet roolinsa oikein toden teolla.

Asemäentiellä tämän näytelmän eteen on tehty ilmiselvästi hurjasti töitä. Jokaisella roolihenkilöllä on oma erityisluonteensa. Tällaisen lopputuloksen saavuttaminen ei ole ihan helppo nakki.

Kokkolan konstikoulun (Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun elävän taiteen koulutusohjelmasta valmistunut) Sami Sivonen näyttelee murhan uhria, suomalaiskansallista peruspaskiaista ammattilaisen ottein. Tämän roolihahmon suuhun Elstelä, Mika Waltarin tyttärenpoika on myös kirjoittanut waltarimaisia elämänviisauksia.

Mutta hiton hyviä ovat myö Riina Tanskanen huolellisesti viisautensa kätkevänä blondina, Janita Hämäläinen pakko-oireista kärsivänä neuroottisena kirjastonhoitajana, Simon Kiuru nokkavana älykkönä ja Sami Kettunen kovanaaman roolia esittävänä herkkäsieluna.

Emmi Korhosen tehtävänä on toimia tämän tarinan eräänlaisena kertojana, murhamysteerin lankoja yhteen vetävänä naiskonstaapelina.

Ville-Pekka Lamberg on jälleen oma luonteva itsensä rikospaikalta viinaa kähveltävänä rikoskomisariona.

Näytelmä alkaa hieman verkkaisesti. Mutta kun on päästy kunnolla vauhtiin, esityksessä on imua.

Elstelä on ajan hengen mukaisesti laittanut näytelmänsä myös vihertämään. Näytelmän loppukohtauksista vakaumuksen ihminen saa varamaan lisää kiksejä, ja me muut voimme jakaa vielä yhden lisäpisteen näytelmän ironiselle perusviritykselle.

Suomalaisen sankaruuden kansalliset erityispiirteet

Elmo Miettinen, Lauri Haltsonen, Sami Kettunen ja Antto Hinkkanen päästelevät täysillä Irti-tearrin veljeksissä. Kuva Anniina Meuronen
Elmo Miettinen, Lauri Haltsonen, Sami Kettunen ja Antto Hinkkanen päästelevät täysillä Irti-tearrin veljeksissä. Kuva Anniina Meuronen

Imatralaisen Irti-teatterin noin seitsemästä veljeksestä löytyy energiaa ja vääntöä kuin pienestä kylästä.

Irti-teatterin Antto Hinkkanen, Sami Kettunen, Lauri Haltsonen ja Elmo Miettinen olivat ilmeisesti jo etukäteen päättäneet, että nyt päästellään Työväen näyttämöpäivien täpötäyden katsomon edessä niin kovaa kuin värkeistä irti (!) lähtee.

Ja kyllä siinä aitaa kaatui ja Mikkelin teatterin suuren näyttämön lauteet ryskyivät, kun tämä sonnilauma laittoi hommat niin sanotusti haisemaan.

Viritys oli tällä kertaa niin hurja ja vauhti niin kovaa, että mopo keuli ajoittain aika lailla oli välillä karata kokonaan käsistä.

Parhaimmillaan hulvattoman hauska esitys hyytyi aina välillä kohtausten ajoitusksen ja turhien toistojen aiheuttamiin ongelmiin. Kävi kuten esityksen keskeisen aiheen, suomalaiskansallisen juopottelun kanssa usein käy, hauskuus lisääntyi kulaus kulaukselta kunnes kulauttelu ei yllättäen enää  ollut yhtään hauskaa.

Liika on aina liikaa, mutta toisaalta kohtuus on aivan liian vähän. Ymmärrän.

Kirjailija Mikko Koivusalon kansalliskirjailija Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä dramatisoima farssi on kohtuullisen tuore tapaus. Se kantaesitettiin Turun Linnateatterissa vuonna 2010.

Irti-teatterin mainoksissa pojat uhoavat räjäyttävänsä  suomalaisen kirjallisuuden kivijalan.

Näin se ei tietenkään itse esityksessä tai Koivusalon näytelmätekstissä mene. Kiven ja Väinö Linnan suomalaiset miestyypit on jo ajat sitten kanonisoitu myyttien tasolle ja tälle kivijalalle myös Koivusalo hupailunsa rakentaa.

Eikä siinä mitään. Kyllä suomalaisist sankareista mäkihyppylegenda Matti Nykäsestä vaikka turkulaiseen ”iskelmälegenda” Matti Ruohoseen löytyy ainutlaatuisia kansallisia erityispiirteitä.

Koivusalo läpivalaisee tätä suomalaista sankaruutta homoerotiikan kautta, tyyliin suomalaisen kirjallisuuden sankareita emme halua olla, slaavilaisiksi kaihomieliksi emme halua tulla, olkaamme siis ruotsalaisia! Vitsit ovat sieltä kaikkein roisimmasta päästä, mutta niillä on tarkoituksensa.

Temppu ei ole mikään uusi, vaan kuuluu revyytaiteen vakiokalustoon. Leikittely sukupuolirooleilla kuuluu tavallaan  estradiviihteen ja varieteen ydinosaamiseen, jolla on pitkät perinteet.

Hauskanpito on kuitenkin tunnetusti vaativaa puuhaa. Pari piirua kurinalaisempi toteutus olisi todennäköisesti tuottanut Mikkelissä lauantaina vielä nähtyäkin hauskemman esityksen.

Hinkkasen, Kettusen, Haltsosen ja Miettisen osaamista ei voi muuta kuin kehua. Kaikki lähtee lavalla hyvästä itsetunnosta. Luottamus omiin kykyihin näyttämöllä perustuu vuosia kestäneeseen teatteriharrastukseen.

Samasta luottamuksesta omiin mahdollisuuksiin kasvaa myös se kuuluisa suomalainen sisu. Ei tarvitse edes miettiä, kumpi antaa ensin periksi, jos se harmaa kivi ja Irti-teatterin pojat joutuvat nokkapokkaan.

Öbaut seitsemän veljestä on varmasti hyvin terapeuttista katsottavaa myös sellaisille nuorille miehille, joiden itseluottamus ja kokemukset omasta osaamisesta eivät ole aivan samalla tasolla kuin Mikkelin Teatterin suurella näyttämöllä lauantaina irrotelleen nelikön. Imatralainen Irti-teatteri on elävä esimerkki siitä, miten valtavan suuri merkitys teatterilla ja taiteella noin ylipäätään on yhteiskunnassa.

Ilman taiteen antamaa avaruutta, elämä täällä kävisi nopeasti hyvin tukalaksi myös meille pärjääjille.

”Yhteiskunta vaatii nuorilta aina vain enemmän ja aikaisemmin.” Näin asiaa pohtii Öbaut seitsemän veljeksen ohjaaja Sami Sivonen esityksen käsiohjelmassa.