Aurinkoteatterin Saalistajat on sysimusta komedia. Sanna Hietalan esikoisnäytelmä puhkaisee meidän humaanina itseämme pitävien ihmisten illuusioiden kuplan ja paljastaa entisen hyvinvointiyhteiskunnan raunioille syntyneen järjestelmän todellisen luonteen.
Huhtasaaren ohjaus jatkaa ja täydentää sitä omaperäistä ja ilmaisuvoimaista teatterin tekemisen traditiota, joka on syntynyt Aurinkoteatterin taiteellisen johtajan Leea Klemolan taiteellisen työn tuloksena. Ei siis ihme, että Tampereen Teatterikesän pääohjelma sai minut Klemolan fanina hihkumaan riemusta.
Juuri näin teatteria pitää tehdä, tai oikeammin, juuri tällaista teatteria minä haluan nähdä ja kokea.
– Äidillä on oikeus juoda itsensä kuoliaaksi ja tehdä se turvallisissa olosuhteissa, näytelmän Salinin susiperheen poika Jarno (Wilhelm Grotenfelt) kuvaa yhdessä näytelmän avainrepliikeistä nykyisen ”valinnanvapausyhteiskunnan” syvintä olemusta.
Ihminen on eläin eläinlajien joukossa. Tämä on biologinen tosiasia. Minun kaltaiseni maallikon ei tosin tarvitse ajatella kuin perussuomalaisten presidenttiehdokas Laura Huhtasaarta vakuuttuakseni asiasta.
Puheet ihmislajin ylivertaisesta älykkyydestä ovat vähintäänkin liioittelua. Näin minusta tuntuu, vaikka toki tiedän, että ylimielisyys on pahin kaikista kuolemansynneistä.
Omaa minuuttamme läpäisevää tunnetilaa, jonka me tapaamme mieltää vakaumukseksi, ei määrää järki, vaan se on meille lajina tyypillisen vaistotoiminnan ja elinympäristön muovaama reaktiomalli.
Näytelmän koomisen lähestymiskulman Hietala on rakentanut biologian kautta. Kysymys kuuluu, ovatko elämän uraputkessa sivuraiteille joutuneet ihmiset aivan oma lajinsa, eräänlaisia varjoisten laaksojen gorilloja, meidän ihmisten villejä serkkuja?
Ekonomisteille ja poliitikoille yhteiskunnasta syrjäytyneet ovat erittäin suuri ja ikävä kuluerä kansantalouden kirjanpidossa. Siksi heitä pitää yrittää sopeuttaa tai oikeammin säilöä mahdollisimman kustannustehokkaasti.
Kätevimmin tämä käy tekemällä yhteiskunnan rakenteellisista ongelmista yksilön ongelmia. On yksilön oma vika, jos hän ei pärjää pelissä, jonka sääntöihin hän ei voi mitenkään vaikuttaa.
Vielä viime vuosisadalla, kun Suomessa rakennettiin hyvinvointivaltiota, panostuksia sosiaaliturvaan ja terveydenhuoltoon pidettiin sijoituksina. Nyt ne ovat poliitikoille pelkkiä kustannuksia.
Tämä talouden uusi raudanluja paradigma tekee sosiaalipolitiikasta jälleen kristillistä laupeudentyötä. Osattomuuden tuskaa hoidetaan lääkkeillä. Ei siis ihme, jos erilaiset terapiat alkavat näyttää puoskaroinnilta ja Juha Sipilän hallituksen ehdollistamiseen perustuva työllistämispolitiikka näyttää ehdollistamiseen perustuvalta koirakoululta.
Jalkapanta on jo vakiintuneessa käytössä vankeinhoidossa. Ehkä työllisyyden hoidossa vielä otetaan käyttöön tämä koirien sähköpanta.
Terveydenhoidossa useimmat meistä tunnistavat vielä esimerkiksi homeopatian puoskaroinniksi. Politiikan puolella tällainen homeopatia kelpaa meille äänestäjille edelleen kuin väärä raha.
Tunnekylmästä äidistä tuli kaikkien inhimillisten kärsimysten perimmäinen syy ja symboli, kun Sigmund Freudin ajatukset aloittivat maailmanvalloituksensa. Saalistajien äiti, Niklas Häggblomin huikealla intensiteetillä näyttelemä Armi Salin on tässä mielessä oikea lehmä, hirviöäiti, joka sopisi vaikka psykoanalyyttisen ajattelun toteemiksi.
Tähän kiteytyy Hietalan mukaan myös yksi näytelmän ydinkysymyksistä. Voimmeko me ja pitääkö meidän tuntea myötätuntoa myös kusipäitä kohtaan?
Teatterikesän infossa Hietala kertoi kirjoittaneensa Saalistajia vuosia. Näytelmään uhrattu aika ja vaiva näkyvät. On hyvin palkitsevaa kokea teatteriesitys, jonka voimakkaiden, emotionaalisten vyörytysten taustalla kulkee koko ajan kirkas ajatus.
Häggblom, Milla Kangas, Wilhelm Grotenfelt ja Paul Holländer näyttelivät tiistaina Tampereen Teatterikesän näytöksessä upeasti.
Myös näytelmän skenografia on hienoa ja hyvin ajateltua ja hienoa työtä. Nämä Salinit ovat toteutuksessa todella varjoisen laakson gorilloja.
Aurinkoteatteri: Saalistajat
Käsikirjoitus ja ohjaus: Sanna Hietala
Rooleissa: Wilhelm Grotenfelt, Paul Holländer, Niklas Häggblom, Milla Kangas
Ääninäyttelijät: Frank Skog, Antti L.J. Pääkkönen
Ohjaajan assistentti: Carita Drew
Lavastus, puvut: Raisa Kilpeläinen
Valosuunnittelu: Anttoni Halonen
Äänisuunnittelu: Niklas Nybom
Laulujen sovitus ja taustanauhat: Miika Snåre, Tommi Lahtonen
Maskeeraus: Kaija Heijari
Kuvajaiset: Rasmus Vuori, Anttoni Halonen