Lappeenrannasta maailmalle lähtenyt Karoliina Paatos on poikkeuksellinen lahjakas valokuvaaja. Sitä ei tarvitse epäillä. Mutta miksi hänen kuvansa ovat niin koukuttavia?
Vastausta piti raapia pitkään esiin tuolta korvien takaa. Meikäläisen ullakko alkaa ilmeisesti olla jo niin hämärä paikka, ettei kokonaisuus ja yksityiskohdat tarkennu enää edes ylipitkällä valotuksella.
Vastaus kysymykseen on oikeastaan niin ilmeinen, että se ei sen takia tule heti mieleen. Kysymys on läsnäolosta. Paatos ei vain kuvaa kohteitaan, vaan kysymys on jonkinlaisesta dialogista, johon myös The American Cowboy näyttelyn katsoja pääsee osallistumaan omien mielikuviensa ja kokemustensa pohjalta.
Ratsain karjaa Yhdysvaltojen laajoilla preerioilla paimentavat maatyöläiset ja tämän karjankasvatukseen perustuvan elämäntavan muovaama kulttuuri rodeoineen on meille jollakin tavalla tuttu lukemattomista lännenelokuvista.
Toisaalta se on hyvin outo ja kiehtova maailma. Nevada, Texas, Nevada, Idaho ovat tuttuja nimiä, mutta mitä minä oikeastaan tiedän tästä valtavan suuresta maasta ja sen osavaltioista? Tämän kysymykset tekee kohta itselleen Paatoksen kuvien äärellä.
Galleria Pihaton näyttelyn avajaisissa Paatos kertoi minulle, että hänellä oli kuvatessaan kuvien ihmiset tunteva paikkakuntalainen ystävä, joka auttoi läsnäolollaan purkamaan ensitapaamisten aiheuttamia jännitteitä.
Joka tapauksessa Paatoksella on kyky henkilökuvissaan nostaa esiin meissä jokaisessa piilevä arvokkuus. Kuvien cowboyt ovat kovan työn kuluttamia miehiä (ja naisia) ja ylpeitä siitä, mitä ovat. Ihan turhaan muinaiset seemiläiset kansat eivät ajatelleet, että ihminen on jumalan kuva.
Elämä on, kuten erään puhelinfirman slogaanissa aikanaan jauhettiin. Oikeastaan äärettömän arvokasta, kaikki mitä meillä on.
Kaiken tämän voi tietenkin myös menettää, kun menettää arvokkuutensa.
Minulla on ollut ilo työskennellä muutamaan otteeseen yhdessä freelancer kuvaajana leipänsä hankkivan Paatoksen kanssa. Muistan edelleen hyvin, miten hän pystyi kuvissaan taikomaan esiin kahden nuoren naisen, kapellimestari Satu Simolan ja laulaja Jonna Imeläisen kuplivan elämänilon ja heidän ystävyytensä. Kaikki mikä tässä jutussa oli oleellista oli kiteytetty yhteen ainoaan kuvaan.
Tällaisia kuvia minäkin haluaisin ottaa, jos vain osaisin, ja tämä ilman kateuden häivääkään. Paatoksen kyvyssä kohdata ihmisiä on jotakin ainutlaatuista. Sen paremmin en osaa tätä hänen kykyään empatiaan määritellä.
Paatos on niitä omavaloisia ihmisiä, joista on lähes mahdoton olla pitämättä.
Paatos on loistava henkilökuvaaja. Mutta yhtä hyvin ovat hallussa myös lahjakkaan valokuvaajan perushyveet: valo, tila ja liike. Paatoksen kuvissa ihmiset ja jylhä luonto ovat yhtä suurta kokonaisuutta. Näiden kuvien maailmassa on tilaa olla ja hengittää.
Paatoksen näyttely The American Cowboy on esillä Galleria Pihatossa 22.9. eli ensi viikon sunnuntaihin asti.