Tuhat tanssia ja Kalmiston Nestorille se viimeinen valssi
Perjantain lehdistöinfossa median edustajat ja festivaalin taiteellinen johto virittelivät keskustelua Tampereen teatterikesän tämän vuoden teemasta. Onko se kenties miehen syvenevä ahdinko ja miesliike?
Ei ole. Tai ainakin minusta tämän kesän teatterifestivaalin kokoava teema on kehon kieli. Joku on jo julkisestikin ihmetellyt, onko Tampereen teatterikesästä tullut tanssifestivaali, eikä ole ihmettelyineen vallan väärässä.
Kroppa osaa ilmaista meidän ajatuksiamme ja tunteitamme silloinkin, kun mieli on maassa. Sumalaine teatteri on perinteisesti olut vahvasti sidoksissa kirjallisuuteen. Siksi me aina välillä unohdamme, että tanssia ja teatteri ovat esittävän taiteen sisko ja sen veli.
Tallinnalainen Cabaret Rhizome tarjosi teatterikesän yleisölle perjantaina hyväntuulisen tanssimatkan maailman ympäri. Esityksen nimi ”Mutantants – ehk Tuhat tantsu, mida tantsida enne kui sured” voi kai kääntää vapaasti lauseeksi ”Mutantants – ne tuhat tanssia, joita on kiva tanssia ennen kuin Kalmiston Nestori pistää jokalla nokkiin (meikäläinen ei ole ollut koskaan näissä kelissä mikään virtuoosi).”
Me onnelliset, jotka olimme ymmärtäneet valita teatterikesän laajasta tarjonnasta tämän herkun, saimme nähdä ihan kirjaimellisesti puolessa toista tunnissa tuhat tanssia. Niille, jotka ryhmä kehotuksesta uskalsivat kiivetä lavalle tanssimaan esityksen lopussa, tansseja oli tuhat ja yksi, ja miksei myös meille ujoille.
Kaikki tanssin lajit käydään läpi sitä sotilasosastoa kummallisine marssiaskelineen unohtamatta. Myös keskeiset koreografit ja tanssijat esitellään. Eikä tanssimusiikin suuria nimiäkään unohdeta. Molempiin pääsimme tutustumaan hahmoarvoitusten kautta.
Ryhmä on perustettu kesällä 2009. Ryhmän jäseniä yhdistää opiskelu Tarton yliopiston yhteydessä toimivassa Viljandin kulttuuriakatemiassa.
Perjantaina ryhmässä tanssivat Anatoli Tafitšuk, Joonas Parve, Päär Päreson ja Ajjar Ausma. Pärenson on myös tehnyt esityksen koreografian ja hänen nimensä oli joukosta jo entuudestaan tuttu jopa tällaiselle Länsi-Siperian miehelle. Pärenson on toiminut myös maineikkaan von Krahl teatteri koreografiana.
Mutantants on valloittavan hyväntuulinen esitys, vaikka tanssijoiden kehon kielessä on myös välillä uhkaa siellä marssiosastolla. Esityksen on ohjannut Johannes Veski ja vielä on ihan pakko mainita Emer Värkin esitystä varten tekemä upea videoinstallaatio, joka uudistaa tämän nuoren taiteenlajin konventioita.
Tallinnan matkaa suunnittelevan kannattaa ehdottomasti painaa ryhmän Cabaret Rhizome nimi muistiin. Esityksen seuraaminen sujuu, vaikka viro ei kielenä niin hyvin taittuisikaan. arpeen vaatiessa ryhmän pojat kääntävät puheet tälle meidän yhteiselle kolmannelle kotimaiselle.
Teatteri on ollut Virossa aina voimissaan, mutta juuri esittävä taide elää maassa uutta kukistuskautta. Ainakin minut Tampereen Teatterikesän Case Viro on saanut tästä vakuuttuneeksi.
Tanssin ohella Cabaret Rhizome kommentoi esityksessään hauskasti populaarikulttuurin ilmiöitä. Ranbo-osastola kehon kieli saa myös uhkaavia sävyjä. Kuva Tampereen teatterikesä/Hannes Aasamets
Perjantain lehdistöinfossa median edustajat ja festivaalin taiteellinen johto virittelivät keskustelua Tampereen teatterikesän tämän vuoden teemasta. Onko se kenties miehen syvenevä ahdinko ja miesliike?
Ei ole. Tai ainakin minusta tämän kesän teatterifestivaalin kokoava teema on kehon kieli. Joku on jo julkisestikin ihmetellyt, onko Tampereen teatterikesästä tullut tanssifestivaali, eikä ole ihmettelyineen vallan väärässä.
Kroppa osaa ilmaista meidän ajatuksiamme ja tunteitamme silloinkin, kun mieli on maassa. Suomalainen teatteri on perinteisesti olut vahvasti sidoksissa kirjallisuuteen. Siksi me aina välillä unohdamme, että tanssia ja teatteri ovat esittävän taiteen sisko ja sen veli.
TallinnalainenCabaret Rhizome tarjosi teatterikesän yleisölle perjantaina hyväntuulisen tanssimatkan maailman ympäri. Esityksen nimen ”Mutantants – ehk Tuhat tantsu, mida tantsida enne kui sured” voi kai kääntää vapaasti lauseeksi ”Mutantants – ne tuhat tanssia, joita on kiva jorata ennen kuin Kalmiston Nestori pistää jokalla nokkiin (meikäläinen ei ole ollut koskaan näissä kelissä mikään virtuoosi).”
Me onnelliset, jotka olimme ymmärtäneet valita teatterikesän laajasta tarjonnasta tämän herkun, saimme nähdä ihan kirjaimellisesti puolessa toista tunnissa tuhat tanssia. Niille, jotka ryhmä kehotuksesta uskalsivat kiivetä lavalle tanssimaan esityksen lopussa, tansseja oli tuhat ja yksi, ja miksei myös meille ujoille.
Kaikki tanssin lajit käytiin läpi sitä sotilasosastoa kummallisine marssiaskelineen unohtamatta. Myös keskeiset koreografit ja tanssijat esiteltiin. Eikä tanssimusiikin suuria nimiäkään unohdettu. Molempiin pääsimme tutustumaan hahmoarvoitusten kautta.
Ryhmä on perustettu kesällä 2009. Ryhmän jäseniä yhdistää opiskelu Tarton yliopiston yhteydessä toimivassa Viljandin kulttuuriakatemiassa.
Perjantaina ryhmässä tanssivat Anatoli Tafitšuk, Joonas Parve, Päär Pärenson ja Ajjar Ausma. Pärenson on myös tehnyt esityksen koreografian ja hänen nimensä oli joukosta jo entuudestaan tuttu jopa tällaiselle Länsi-Siperian miehelle. Pärenson on toiminut myös maineikkaan von Krahl teatteri koreografiana.
Mutantants on valloittavan hyväntuulinen esitys, vaikka tanssijoiden kehon kielessä oli välillä myös uhkaa siellä Rambo-osastolla. Esityksen on ohjannut Johannes Veskija vielä on ihan pakko mainita Emer Värkin esitystä varten tekemä upea videoinstallaatio, joka uudistaa tämän nuoren taiteenlajin konventioita.
Tallinnan matkaa suunnittelevan kannattaa ehdottomasti painaa ryhmän Cabaret Rhizome nimi muistiin. Esityksen seuraaminen sujuu, vaikka viro ei kielenä niin hyvin taittuisikaan. Tarpeen vaatiessa ryhmän pojat kääntävät puheet tälle meidän yhteiselle kolmannelle kotimaiselle.
Teatteri on ollut Virossa aina voimissaan, mutta juuri esittävä taide elää maassa uutta kukistuskautta. Ainakin minut Tampereen Teatterikesän Case Viro on saanut tästä vakuuttuneeksi.
