Uusiseelantilainen Jen McArthur esitti autistista ihmistä myötätunnolla ja huumorilla. Esityksessä Echolalia oli inhimillistä lämpöä. Silti sitä seurasi sydän syrjällään.
Aspergerin oireyhtymä aiheuttaa kantajalleen usein elinikäisiä kärsimyksiä. Asperger-ihminen on koko ikänsä potentiaalinen kiusaamisen uhri niin päiväkodissa, koulussa kuin työyhteisössäkin.
Yhteisön näkymättömät sosiaaliset säännöt voivat olla naurettavia, mutta ne ovat olemassa. Me emme reagoi sanattomiin sosiaalisiin viesteihin järjen, vaan vaistojen varassa. Siksi asperger-lapsiin kohdistuvaa julmaa kiusaamista on niin vaikea kitkeä pois päiväkodeista ja kouluista.
Ihmisen aivot ovat tunnetun maailmankaikkeuden monimutkaisin rakenne. Ne ovat myös osa elävää organismia ja muuttuvat alinomaa. Siksi aivot ovat yhä arvoitus myös huimia edistysaskeleita parhaillaan ottaville neurotieteille.
Esihistoriallinen ihminen tarvitsi ja nykyihminen tarvitsee yhä suuria aivoja muiden kädellisten tapaan selvitäkseen lauman hyvin monimutkaisista sosiaalisista suhteista, eikä vain ihmiselle tyypillisen puhutun kielen syntyminen ole ainakaan vähentänyt näiden suhteiden vaikeuskerrointa.
Sen vuoksi neurologinen häiriö, joka vaikeuttaa sosiaalisiin suhteisiin liittyviin sanattomien viestien tunnistamista, on ollut ja on edelleen hyvin kohtalokasta yksilön kannalta. Ennen valistuksen aikaa asperger-ihmiset joutuivat varmasti muita todennäköisemmin esimerkiksi noitavainojen kaltaisten julmuuksien uhreiksi.
Aspergerin syndrooma on yksi oireryhmä autismin laajassa kirjossa. Jen McArthur kiinnostui erilaisista näkökulmista työskennellessään autististen lasten kanssa ja seuratessaan heidän ilojaan ja surujaan. Monologinäytelmässä hän on yhdistänyt työhaastatteluun valmistautuvat nuoren naisen hahmoon piirteitä useista eri lapsista ja nuorista.
Verkossa julkaistussa käsiohjelmassa ei kerrota Aspergerin oireyhtymästä, vaan yleensä autismista, mikä on tässä tapauksessa oikein. Esimerkiksi esityksessä esiinnostettu aistiyliherkkyys ei liene asperger-ihmiselle tyypillinen oire, juuttuminen ja pakko-oireet, esimerkiksi pakonomainen tarve laskea numeroita ovat.
Tässä yhteydessä on tapana luetella Aspergerin oireyhtymästä diagnoosin saaneiden huippututkijoiden ja taiteilijoiden nimiä. Diagnoosit ovat aina meidän päiviimme asti olleet niin huteralla pohjalla, että ei maksa vaivaa.
Vanhemmille on usein helpotus, kun heidän oudosti käyttäytyvän lapsen oireille saadaan nimi. Luokittelusta tulee kuitenkin turhan helposti myös aidon ymmärtämisen ja oikean ajattelun korvike.
McArthur on ilmiselvästi sekä ymmärtänyt että ajatellut. Hän kaivaa esittämänsä roolihenkilön elämästä esiin ilon silloinkin, kun ahdistus painaa tämän hartiat kasaan. McArthurin tyylikeinona käyttämä klovneria ei pilkkaa, vaan osoittaa syvällistä ymmärrystä.
Näytelmän Echo lohduttaa itseään laskemalla yhä uudestaan numeroita tai pyörimällä vimmatusti itsensä ympäri. Mutta ihan sitä samaa teemme myös me, joita ei ole vielä tarpeeksi tutkittu. Kuka ei olisi joskus harrastanut lohtusyömistä ja -juomista, tai näpelöinyt esimerkiksi älypuhelinta ihan muuten vaan.
Imatran Mustan ja valkoisen teatterifestivaali alkoi 11 vuotta sitten leimallisesti nukketeatterin katselmuksena. Nukketeatterista on etäännytty aika kauas, mutta se ei haittaa. Festivaalin taiteellinen johtaja Kamran Shahmardan on tuonut Imatralla suorastaan hämmentävän kiinnostavia esityksiä.
Kaikki tämä on tehty jälleen lähes ilman rahaa. Joku toinen paikkakunta tarjoaa ehkä jatkossa festivaalin järjestäjille paremmat resurssit tapahtumalle. Toisaalta festivaali tuskin löytää mistään muualta niin hienoa yleisöä kuin Imatralta.
Olen jaksanut hämmästellä ja kehua imatralaista teatteriyleisöä. Se otti vastaan myös McArthurin monologinäytelmän tavalla, joka sai esiintyjän selvästi liikuttumaan.