Avainsana: Erika Hast

Myrsky vesilasissa – Jyväskylän Ylioppilasteatterin Myrsky oli ihanaa tekemistä, mutta ajatus näytelmän sisällöstä oli jäänyt puolitiehen

Kuvassa vasemmalta oikealle ylhäällä Jasmin Kurkela, Anna-Kaarina Jokinen, Jenni Takalo ja Jenna Sottinen ja vasemmalta oikealle alhaalla Taru Norrena, Visa Niemelä ja Petra Luukkainen. Kuva Pihla Liukkonen/Työväen näyttämöpäivät

Esittämisen ja esillä olemisen ilo ovat varmasti riittävän hyviä syitä tarttua William Shakespearen klassikkonäytelmään Myrsky.

Mieliinpainuvaa Jyväskylän Ylioppilasteatterin näytelmässä oli vahva fyysinen esittäminen. Varsinkin Patrik Behmin keimailu Arielin roolissa ja Visa Mäkelän lava-akrobatia tekivät vaikutuksen. Vahva läsnäolo näyttämöllä on se juuri oikea tapa jakaa oma esittämisen ilo yleisön kanssa.

Myrsky ei kuitenkaan ollut osiensa summa. Nyt se oli aika tavalla vähemmän. Tekijöiden ajatus oli jäänyt kiertämään ympyrää. Me pelleillemme Shakespearen klassikon kanssa koska olemme pellejä. Tämän vuoksi jyväskyläläisten myrsky ei ollut pelkästään hauska, vaan aika ajoin myös hieman vaivaannuttava.

Ehkä porukka on osallistunut Jyväskylän kesässä järjestetylle klovnerian kurssille.

Voin ainakin kuvitella, että Myrskyn ohjaaja Erika Hast on ollut produktiossa myös jonkinlainen personal training manage, joka on ottanut jokaisen näyttelijän luonteesta osaamisesta ulos kaiken mitä irti lähtee. Kokonaisuus on jäänyt vähemmälle huomiolle.

Tehoja on haettu slapstick komiikkaan nojaavasta huumorista ja lähes loputtomista toistoista ja klovnerialle ominaisesta liioittelusta. Esitys oli täynnä hauskoja oivalluksia ja mukavaa flirttailua yleisön kanssa, mutta itse tarina ei kulkenut. Kokonaisuus toi mieleen sketsihahmokilpailun siitä, kuka ottaa itsestään tässä roolileikissä päivän hauskimman selfien instagramissa jaettavaksi.

Klovni ei ole vain hauska, vaan myös surumielinen, jopa traaginen hahmo. Klovni edustaa punaisine nenineen ja kasvomaskeineen ulkopuolisuutta.

Katsojan kysymykseen, miksi juuri Shakespearen myrsky tekijöillä tuntui olevan vain yksi vastaus: Miksi ei! Myös Shakespearen Myrsky oli vuona 1611 oman aikansa viihdettä, jossa muoto, runomittaan kirjoitettu tavattoman kaunis kieli kulki sisällön edellä. Shakespeare ei varmasti jyväskyläläisten esityksen takia ole pyörinyt haudassaan.

Tuhannet ja taas tuhannet sovitukset Shakespearen näytelmistä ovat muodostaneet paksun tulkintojen patinan niiden päälle. Itse toivon usein, että uusi sovitus tekisi edes jonkinlaisen naarmun tähän paksuun kuoreen.

Ihmiset eivät ole psyykkisinä olentoina muuttunet miksikään Shakespearen ajoista. Maailma on muuttunut sitäkin rajummin. Shakespearen Myrsky on aikuisten satu. Itse jäin esityksen jälkeen miettimään, miten autiolle saarelle paennut Prosperos kävisi taistoon vallananastajia vastaan sosiaalisessa mediassa.

Myrsky

Erika Hastin ja työryhmän sovitus William Shakespearen näytelmästä

Suomennos Eeva-Liisa Manner

Ohjaus Erika Hast

Valo- ja äänisuunnittelu Anssi Pöyhönen

Puvustus Tytti Laakso

Rooleissa muiden muassa Jasmin Kurkela, Anna-Kaarina Jokinen, Jenni Takalo, Jenna Sottinen, Taru Norrena, Visa Niemelä ja Petra Luukkainen

Viettelysten asuntovaunussa otetaan miehestä mittaa – AdAstra-teatteri on onnistunut yli odotusten Leea Klemolan ja Mikko Kivisen vaikean näytelmän tulkinnassa

Leea Klemolan ja Mikko Kivisen näytelmässä miehestä löytyy monta puolta. Jari Määttä ja Petteri Olkinuora tekivät huikeat roolityöt Työväen näyttämöpäivien esityksessä näytelmän Heli ”Manna” Mannisen ja Kari Metsäsimolan rooleissa. Kuva Työväen näyttämöpäivät/Pihla Liukkonen

AdAstra-teatterin tekijät ovat tehneet hienon tulkinnan Leea Klemolan ja Mikko Kivisen näytelmästä Viettelysten asuntovaunu. Hyvin sisäistetyt roolit ja vahva läsnäolo näyttämöllä paljastivat näytelmän inhimillisen ydinsanoman karskin huumorin ja myötähäpeän alta.  

En tiedä toista suomalaista dramaturgia ja ohjaajaa, joka osaisi näytelmissään kuvata miehenä olemisen ihanuutta ja kamaluutta yhtä osuvasti kuin Leea Klemola. Klemola riisuu miehen myyttien ja luulojen takaa niin tehokkaasti, että hänen näytelmissään ja ohjauksissaan miehet ovat säännönmukaisesti näyttämöllä kirjaimellisesti kelteisillään.

Klemolan näytelmistä miehen vaatteiden alta paljastuu herkkä ja kärsivä ihminen. No toki tämä olento on lähes myös päästään pyörällä aina hulluuteen asti, mutta ihan oikea ihminen kaikki tyyni.

Esimerkiksi Kokko-trilogian Klemola kirjoitti yhdessä veljensä Klaus Klemolan kanssa. Porilaiselle Rakastajat–teatterille ohjaamansa Viettelysten asuntovaunun Klemola kirjoitti yhdessä Miko Kivisen kanssa.

Jyväskyläläisen AdAstra-teatterin tekijät eivät pelkää haasteita. Klemolan ja Kivisen Viettelysten asuntovaunu on varmasti ollut todella haastava produktio myös Rakastajat – teatterin ammattilaisille.

Ryhmän jäsenten osaaminen ja kyky eläytyä ja omaksua on vertaansa vailla. Muistan muutaman vuoden takaa ryhmän loistavan tulkinnan Jari Juutisen näytelmästä Minä olen Adolf Eichmann.

Ryhmän Viettelysten asuntovaunua katsoin aluksi pienen epäuskon vallassa. Leea Klemolan näytelmät ovat niin persoonallisia, että epäilen vielä jyväskyläläisten hienon tulkinnan jälkeenkin, ettei niitä pysty täydellisesti ohjaamaan kuin Klemola itse. Klemolan omissa ohjauksissa on mukana aina se jokin, vaikeasti määriteltävä, mutta sitäkin vaikuttavampi tekijä, joka saa ainakin minut aina haltioitumaan.

Eichmannin ryhmälle ohjannut Erika Hast tekee kuitenkin jälleen erinomaisen tulkinnan haastavasta tekstistä. Hyvin jäsentyneistä kohtauksista kasvoi juuri niin pähkähullu kokonaisuus kuin vain toivoa saattoi.

AdAstra on koonnut yhteen todella lahjakkaita teatterin harrastajia. Esimerkiksi Adolf Eichmannin nimiroolin Juutisen näytelmässä näytellyt Petteri Olkinuora loisti nyt remonttireiska, taksikuski, luuseri, raiskaaja Kari Metsäsimolana. Pauliina Siekkinen näytteli Karin sukupuoltaan vaihtanutta siskoa Teppo Metsäsimolaa, Katja Pihlaja laulajan urasta haaveilevaa wannabe-mustalaista Merita Mäkeä ja Jari Määttä konkurssikypsää leirintäaluetta johtavaa ikäneitoa Heli ”Manna” Mannista.

Klemolalla on tapana annostella yleisölleen mahdollisuutta myötähäpeään oikein suurella kauhalla. Mikä sinänsä kuvaa tätä miehenä olemista paremmin kuin hyvin.

AdAstra-teatterin nelikolla oli kuitenkin ilmiömäinen kyky muuttaa näytelmän henkiset karikot Mikkelin teatterin Teatteriklubin ahtaissa tiloissa läsnäoloksi. Klemolan komedioissa nauru tahtoo yleensäkin juuttua jossain vaiheessa kurkkuun ja korvautua kyynelillä, mutta Hast avasi ryhmineen näytelmän ydinajatukset hyvin kauniisti meidän katsojien tajuttaviksi.

Loistavaa!

Onnistuneen produktion takana on ollut iso joukko tekijöitä. Jussi Niemelän lavastus, Anssi Pöyhösen valosuunnittelu, Jukka Kaikkosen äänisuunnittelu ja Heta Vaattovaaran puvustus olivat onnistuneita. Esityksen ylöspanossa on nähty vaivaa ja käytetty älynystyröitä.

Käsiohjelman mukaan produktiota on ollut toteuttamassa yhteensä lähes parikymmentä tekijää. Teatteri on yhteisön tekemää taidetta ja AdAstra on tässä mielessä epäilemättä lahjakkaiden ihmisten hieno yhteisö.

 

Tekstissä ollut nimivirhe ja väärinkäsitys korjattu 29.1.2019. Toinen käsikirjoittaja on lappeenrantalainen Miko Kivinen.

 

AdAstra-teatteri

Viettelysten asuntovaunu

Käsikirjoitus Leea Klemola, Miko Kivinen

Ohjaus Erika Hast

Lavastus Jussi Niemelä

Valosuunnittelu Anssi Pöyhönen

Äänisuunnittelu Jukka Kaikkonen

Puvustus Heta Vaattovaara

Rooleissa Petteri Olkinuora, Pauliina Siekkinen, Katja Pihlaja, Jari Määttä, Jukka Kaikkonen

AdAstra-teatterin esitys Työväen näyttämöpäivillä 26.1.2019