Kaarinan nuorisoteatterin Minna-Stiina Saaristo-Vellinki on kääntänyt ja dramatisoinut amerikkalaisen Susanna Kaysenin elämänkerrallisen romaanin Girl, Interrupted.
Hollywood pyöräytti vuonna 1999 Kaysenin sairaalakokemuksista Vinona Ryderin, Angelina Jolien ja Whoopi Goldbergin tähdittämän elokuvan, josta tuli myös meillä Suomessa aika iso hitti nimellä Vuosi nuoruudestani.
Kaarinan nuorisoteatterin Vuosi nuoruudestani on tekijöiden mukaan maailmankantaesitys. Ja mikä ettei. Saaristo-Vellinki on tehnyt erinomaista työtä sekä dramaturgina että ohjaajana.
Saaristo-Vellinki on sijoittanut kirjan tapahtumat ja henkilöt tämän päivän suomalaiseen sairaalaympäristöön. Toden tuntua lisää se, että näytelmässä mukana olevat teatterin harrastajat ovat antaneet roolihenkilöille omat nimensä.
Kun sanottavan ja sanomisen tarve ovat tarpeeksi painavia, draama syntyy kuin itsestään. Paisuttelua ja kärjistyksiä ei tarvita. Todellisuus on kuitenkin aina tarua ihmeellisempää ja kaarinalaisten esityksessä nuorten naisten hyvin sisäistetyt roolisuoritukset tekivät esityksestä kipeän koskettavan.
Saaristo-Vellinki ei myöskään päätä tätä tarinaa yhtä toiveikkaaseen happy endiin kuin James Mangoldin elokuvansa. Viimeinen kohtaus on epilogi, jossa näytelmän Melissa (Melissa Petters) kohtaa Tanjan (Tanja Suomela), yhden sairaala-aikaisista tuttavistaan. Kummalakaan ei mene erityisen hyvin.
Lääketiede on ottanut monella osa-alueella tällä vuosituhannella huimia edistysaskeleita. Psykiatrinen hoito on kuitenkin polkenut lähes paikallaan. Suurin osa jopa käytettävissä olevista lääkkeistä on kehitetty jo edellisellä vuosisadalla.
Resursseja leikataan, potilaat eivät parane ja ylipäätään jo hoitoon pääsy on hyvin vaikeaa, koska myös mielisairaiden hoitoon käytetyt taloudelliset resurssit ovat vuosikausia polkeneet paikallaan samaan aikaan, kun terveydenhuollon menot ovat kasvaneet noin kolme prosenttia vuodessa.
Myös resursseista päättävät poliitikot pitävät ilmeisesti psyykkisesti oireilevia ihmisiä toivottomina tapauksina.
Psykiatreista on huutava pula, koska nuoret lääkärit tuntevat surkean tilanteen, eivätkä halua erikoistua alalle.
Esimerkiksi anoreksiaan sairastuneista nuorista noin joka viides kuolee ennen aikojaan syömishäiriön aiheuttamiin komplikaatioihin. Kuolleisuus on suurempaa kuin syöpäsairauksissa, vaikka kysymys on nuorista ihmisistä.
Noin 30 alle 30-vuotiasta jää joka päivä työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveyssyistä. Vielä suurempi joukko katoaa jonnekin kaikkien viranomaisten ulottumattomiin. Maassa on suuri joukko nuoria, jotka ovat luovuttaneet kokonaan. He tai heidän omaisensa eivät enää edes yritä hakea apua.
Saaristo-Vellinki on siis ryhmineen tarttunut tavattoman tärkeään ja polttavan akuuttiin aiheeseen. Lauantaina ryhmän toisessa esityksessä Paukkulan Atrium-salissa esitystä seurasi vain kourallinen katsojia. Ehkä se johtui paikasta ja esityksen myöhäisestä ajankohdasta.
Toivottavasti moni kävi katsomassa aikaisemmin päivällä kaarinalaisten esitystä. Minuun esitys teki suuren vaikutuksen.
Vuosi nuoruudestani on kerännyt kriitikoilta kehuja ja syystä. Itse haluaisin vielä kehua henkilön tai henkilöt, jotka vastaavat Kaarinan nuorisoteatterin verkkosivuista. Myös ne ovat erinomaista työtä. Käykää katsomassa ja ottakaa esimerkkiä.