Teatteri on joutunut Lappeenrannassa jälleen politikoinnin kohteeksi. On vedetty suuria otsikoita siitä, etteivät kaupunginteatterin lipputulot riitä edes uuden teatterin vuokran maksamiseen.
Eivät kaupunginteatterin lipputulot riittäneet aikaisemminkaan vanhan teatterin vuokra-arvojen kattamiseen, vaikka kaupungin tilakeskuksen teatterilta vanhasta rakennuksesta perimä vuokra, tai oikeammin vuokra-arvo oli alle kolmanneksen uuden teatteritilan vuokrasta.
Teatteri ei tässä suhteessa kuitenkaan poikkea mitenkään muista kaupungin omistamista taide- ja harrastustiloista. Esimerkiksi liikuntatoimen noin seitsemän miljoonan euron tilavuokrista lipputulot ja liikuntatoimen käyttäjiltä perimät vuokrat kattavat vain noin kaksi miljoonaa euroa. Esimerkiksi urheilutalon ylläpito maksaa meille veronmaksajille 1,8 miljoonaa euroa ja jäähallin yläpito 800000 euroa vuodessa.
Urheilutilojen vuokrissa kaupunki siirtää rahaa taskusta toiseen. Tilojen hallinta on keskitetty kaupungin tilakeskukselle, joka jyvittää kiinteistä koituvat kustannukset hallintokunnille. Tämä on järkevää byrokratiaa.
Teatterin kohdalla tilanne eroaa tästä normaalikäytännöstä siinä, että kaupunki perusti kiinteistöyhtiön, Lappeenrannan Teatterikiinteistö Oy:n omistamaan ja hallinnoimaan uuden teatterin tiloja. Puhtaasti juridisessa mielessä teatteri siis todella maksaa vuokraa tiloistaan yli 100000 euroa kuukaudessa.
Päätös uuden teatterin rakentamisesta tehtiin viisi vuotta sitten ja teatteri valmistui aikataulussa ja sen rakennuskustannukset pysyivät hyvin budjetoidussa, mikä on sinänsä aika poikkeuksellista tällaisessa julkisessa rakennushankkeessa.
Kaikki siis osattiin laskea aivan oikein. Yllätyksenä teatterin vaikeudet ovat tulleet korkeintaan sellaisille kaupunginvaltuutetuille ja kunnallispolitiikan kommentoijille, jotka eivät koskaan viitsi lukea pöydällä olevan hankkeen asiakirjoja, tai joille jo yhteen- ja vähennyslasku tuottavat ylivoimaisia vaikeuksia.
Vanha Valtakadun teatteritalo oli jo vuonna 2011 sisäilmaongelmien takia sellaisessa kunnossa, että kaupungilla oli todellisuudessa kaksi vaihtoehtoa, joko rakentaa uusi teatteritalo tai lopettaa kaupunginteatterin toiminta nykymuotoisena.
Teatterin onneksi kaupunki kävi tuolloin neuvotteluja kiinteistöyhtiö Citiconin kanssa Ison-Kristiinan laajennuksesta. Kalliille maanalaisille pysäköintihalleille tarvittiin kannattavuussyistä lisää maksajia ja teatterin rakennusprojektilla kaupunki hoiti kotiin samalla myös sadan miljoonan euron investoinnit kauppakeskuksen laajennukseen.
En epäile, etteikö lappeenrantalaisten päättäjien joukosta löytyisi myös aito kulttuuritahtoa. Niille luottamushenkilöille, joilta tällaista tahtoa ei löytynyt, teatterihanke myytiin silmänkääntötempulla. Ennustetta teatterin saamista lipunmyyntituloista nostettiin talousarviossa edellisen vuoden budjetista 180 prosentilla ja tämä meni valtuustossa täydestä kuin väärä raha.
Jokainen voi mielessään miettiä, mitä tapahtuisi, jos esimerkiksi uimahallien pitäisi kolminkertaistaa lipputulonsa vuodessa. Uimareiden määrän pitäisi joko kolminkertaistua tai vaihtoehtoisesti piletin hinta pitäisi nostaa nykyisestä kuudesta eurosta 18 euroon – uimahallin altaissa olisi reilusti tilaa polskia.
Miksi sitten kaupungin vastuullinen virkamiesjohto ja ne harvat luottamushenkilöt, jotka todellisuudessa päättävät asioista, turvautuvat tällaisiin temppuihin? Luultavasti siksi, että kaupungin omilla työntekijöillä on luottamushenkilöinä kohtuuttoman paljon sananvaltaa päätöksenteossa. Hallintokutien reviiritaistelut estävät järkevien muutosten tekemisen, kun jokaisen pitää tinkiä yhtä paljon.
On tietenkin täysin kohtuutonta, että kulttuuritoimen muiden laitosten pitää jatkuvasti tinkiä teatterin takia omista menoistaan. Jokainen yhteen- ja vähennyslakua osaava tietää, ettei kulttuuritoimen momentilta löydy sellaisia säästöjä, joilla uuden teatterin vuokrat katetaan.
Valtuuston puheenjohtaja Heikki Järvenpää (kok.) on jo Etelä-Karjalan Radion tekemässä haastattelussa ehdottanut, että teatterin määrärahoja korotetaan puolella miljoonalla eurolla.
Realismi alkaa onneksi nostaa päätään tässä välillä täysin päättömiä sävyjä saaneessa keskustelussa. Uusi teatteritalo on ja pysyy. Kaupungin sataprosenttisesti omistama Lappeenrannan Teatterikiinteistöt tuskin löytävät teatteritiloille toista yhtä maksukykyistä vuokralaista. Keskustelussa on unohtunut täysin, että kaupunki saa teatterinsa ylläpitämiseen myös kohtuullisen suurta valtionosuutta.
Teatterin tilojen käyttötarkoituksen muutoksesta koituisi kaiken lisäksi kaupungille uusi miljoonalasku, kun valtio perisi sen rakentamiseen myönnetyt avustukset takaisin.
Teatteri kyllä pärjää jatkossa ja viimeistään vuosikymmenen kuluttua suurin osa lappeenrantalaisista kiittää kaupungin päättäjiä kaukonäköisyydestä, kun he uskalsivat toteuttaa tämän hankkeen. Lappeenrannan vastuullinen johto on kehittänyt kaupunkia ja sen keskustaa hyvin viisaasti.
Itseäni ottaa kuitenkin usein päähän se pikkusieluisuus, johon Lappeenrannassa aina välillä törmää. Osa meistä lappeenrantalaista taitaa olla pikkukaupunkilaisia tuon sanaparin kaikkein ikävimmässä merkityksessä.