Maapallolla elää nyt noin 8,3 miljardia ihmistä. Silti yksinäisyydestä on tullut alati kasvava ongelma. Digitaalinen maailma ei täytä kaikkia niitä tarpeita, joita evoluutio on meihin muokannut biologisina olentoina. Meillä on laumaeläimen vaistot. Kaipaamme kipeästi yhteisöllisyyttä – kokemista yhdessä. Näyttämötaide on ainakin minulle vertaansa vailla oleva keino olla aidossa vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Uskon, tai ainakin toivon, että kulttuuripalveluista muodostuu yksi tärkeimmistä tulevaisuuden kasvualoista.
Helsinki Garden -hankkeesta käyty keskustelu on tehnyt jälleen näkyväksi sen, miten suomalaiskansallinen hyvä veli -verkosto (lue: korruptio) toimii. Vaikka tämän areenan pystyttäjät ovat pyrkineet meidän veronmaksajien kukkarolle hieman kyseenalaisin keinoin, asiasta käyty keskustelu on nostanut parrasvaloihin myös sen, että kulttuurista ja viihteestä on tullut sijoittajien näkökulmasta lupaava kasvuala. Pelkästään urheilun ja livekonserttien käyttöön tarkoitettujen areenainvestointien arvioidaan kasvavan lähivuosina koko maailmassa 25 prosentilla, 40 miljardista 50 miljardiin euroon.
Alan seurantajärjestelmät arvioivat parhaillaan pelkästään aktiivisten ja suunnitteilla olevien stadion- ja areenahankkeiden kokonaisputken arvon olevan maailmanlaajuisesti peräti 125–192 miljardia euroa. En tiedä, onko tuossa luvussa mukana alati paisuva, maailman meriä kyntävä loistoristeilijälaivasto – laivat, joiden muhkeat konserttisalit varustetaan nykyisin parhaalla mahdollisella teatteri- ja esitystekniikalla. Otaksun kuitenkin, että tällä meidän yhteisellä Titanicillamme riittää orkestereita soittoa jatkamaan, kun päästelemme täyttä höyryä kohti väistämätöntä törmäystä maapallon ekologisiin realiteetteihin.
Teatterin, oopperan, tanssin ja livekonserttien ydinliikevaihto koko maailmassa on arvioitu noin 170–200 miljardiksi euroksi. Edellä mainittujen areenarakentamisen kasvulukujen valossa pelkkä korkeakulttuuri on siten maailmanmitassa taloudellisesti pienten piirien puuhastelua, ja rakentamisbuumia selittävätkin ennen kaikkea urheilun ja suuren viihdebisneksen alati kasvavat tilatarpeet. Kulttuuritarjonta kuitenkin lisää muiden palvelujen kysyntää suurilla kertoimilla ja pitää osaltaan pinnalla jopa nämä jäävuorta suuremmiksi kasvaneet loistoristeilijät.
Suomessa kulttuurilaitoksia ja kulttuuritapahtumia tuetaan verovaroin. Kysymys on ihmisten tasa-arvosta – tai ainakin näin minunlaiseni vanhat ihmiset vielä ajattelevat. Hyvinvointivaltiossa jokaisella ihmisellä pitää olla mahdollisuus päästä osalliseksi hyvään elämään kuuluvasta taiteesta. Kulttuurilaitoksille kyse on myös puhtaasta olemassaolosta. Näin vähäväkisestä maasta tuskin löytyy riittävästi halukkaita hyvätuloisia pitämään pelkillä lipputuloin ja lahjoituksin yllä esimerkiksi Suomen Kansallisoopperaa.
Veronmaksajien kannalta kulttuurin tukeminen on paitsi ihmisten yhdenvertaisuutta parantava, myös taloudellisesti tuottava investointi. Näin on asianlaita erityisesti kulttuuritapahtumien kohdalla. Kävin tätä alustusta varten läpi Tampereen kaupungin, Kuopion kaupungin ja Mustan ja Valkoisen -festivaalin järjestäneen organisaation tekemät kyselytutkimukset. Näiden selvitysten antama vastaus on yksiselitteinen: majoitus-, ravintola- ja muiden oheispalvelujen kysyntä kasvaa tapahtumien aikana niin paljon, että tapahtumaa tukenut kunta saa veroeuronsa takaisin parhaimmillaan jopa moninkertaisesti.
Tampereella laaja ja seikkaperäinen kyselytutkimus tehtiin vuosina 2013–2014. Tuolloin Tampereen kulttuurikohteissa kävi 2,5 miljoonaa vierailijaa. Pirkanmaan ulkopuolelta tulleiden kävijöiden osuus oli 38 prosenttia. Heistä aivan omassa luokassaan olivat festivaalien kävijät, jotka käyttivät pääsylippuihin ja oheispalveluihin keskimäärin 183 euroa henkeä kohti vuorokaudessa. Kaikkiaan festivaalivieraat käyttivät rahaa Tampereella vuonna 2013 noin 79,5 miljoonaa euroa. Kaupungin avustus kyseisenä vuonna festivaaleille oli 632 000 euroa. Minua pätevämmät veroasiantuntijat pystyvät varmasti laskemaan, miten paljon tuosta liki 80 miljoonan euron lisäyksestä palvelujen kysyntään kilahti verotuloina takaisin kaupungin kassaan.
Kuopiossa on vastaavasti tutkittu Kuopio Tanssii ja Soi -festivaalin aiheuttaman kysynnän kasvua. Selvityksen mukaan festivaali lisäsi palvelujen kysyntää vuonna 2024 noin 2,6 miljoonalla eurolla. Kaupunki tuki festivaalia samana vuonna 315 000 eurolla. Ulkopaikkakuntalaiset käyttivät rahaa pääsylippuihin, majoitukseen ja muihin palveluihin kävijää kohti keskimäärin 208 euroa. Peräti 86 prosenttia ulkopaikkakuntalaisista ilmoitti festivaalin olevan aivan ensisijainen syy matkustaa Kuopioon.
Mustan ja Valkoisen Teatteriyhdistys puolestaan teki äskettäin kyselytutkimuksen festivaalin vaikutuksista palvelujen kysyntään Imatralla. LAB-ammattikorkeakoulun asiantuntijoiden läpikäymä data osoittaa, miten kävijöiden kulutus – keskimäärin 50–60 euroa per asiakas – jakautui Imatran palveluihin ja kuinka festivaali moninkertaistaa alueellisen tuen takaisin aluetalouteen.
Imatran kaupungin avustus festivaalille oli viime vuonna 31 000 euroa, josta 6 000 euroa oli vuokratukea kaupungin omistamien tilojen käyttöön. Festivaali rahoitti toimintansa pääasiallisesti lipputuloilla sekä Etelä-Karjalan kulttuurisäätiön, Taiteen edistämiskeskuksen ja yritysten myöntämillä tuilla ja avustuksilla.
Kaupunki on epäilemättä saanut vähäiselle avustukselleen erinomaisen tuoton. Olen päässyt seuraamaan läheltä festivaalin vaiheita sen perustamisesta asti, ja Imatran kaupungin avustuksen niukkuus on vuosien varrella harmittanut. Musta ja Valkoinen Teatterifestivaalissa on ollut – ja on edelleen – potentiaalia kasvaa koko Kaakkois-Suomen merkittävimmäksi kulttuuritapahtumaksi.
Festivaali edustaa jo nyt jatkuvuutta ja tulevaisuuden toivoa hurjan rakennemuutoksen kynsissä elävälle paikkakunnalle. Ulkopaikkakuntalaisille festivaalin esitykset olivat kyselyn perusteella ylivoimaisesti tärkein syy vierailla Imatralla. Tänä vuonna kaupunki onkin myöntänyt festivaalille 45 000 euron toiminta-avustuksen. Toivottavasti tämä on merkki asenneilmapiirin muutoksesta oikeaan suuntaan kaupungin päättäjien keskuudessa.
Blogin teksti on kirjoittajan alustus Mustan ja Valkoinen Teatterifestivaalin yhteydessä järjestettävässä kulttuurimatkailuseminaarissa. Yritän siinä vastata annettuun aiheeseen, mitkä ovat kulttuuritapahtumien vaikutukset alueiden kehitykseen.
